Hyvää Joulua teille kaikille, jotka olette vuosien varrella seuranneet tätä blogia. Mahtaako teitä enää täällä käydäkään? Viimeisimmästä päivityksestä on kulunut yli puoli vuotta ja sitä ennenkin päivitystahti oli jo pitkään hidas.
Blogin aloittivat aikanaan herätyskristillisen kääntymyksen kokeneet, uskovaisina nuoruusvuosiaan viettäneet ja ahdistavista seurakuntakuvioista nipin napin irtautuneet ihmiset. Blogi syntyi tarpeesta purkaa purkamattomia kokemuksia, etsiä samaa kokeneita (joita yllättävän paljon löytyikin) ja jopa tavalla tai toisella valistaa herätyskristillistä kenttää tuntemattomia siitä, että hengellistä painostusta ja väkivaltaa esiintyy myös muualla kuin omituista mainetta kantavissa uskonlahkoissa. Saastaisen huoneen kirjoittajat ovat irtautuneet viidesläisestä herätyskristillisyydestä, joka on kotoisan evankelisluterilaisen kirkkomme suojissa toimiva suuntaus.
Viime aikoina - tai oikeammin jo parina viime vuonna, alkuaikojen kiihkeämmän kirjoitustarpeen ja -tahdin vaimennuttua - muistot uskovaisina vietetyistä vuosista ovat alkaneet haalistua ja yhä enemmän myös korvautua uusilla. Uusilla ja tekisi mieli sanoa myös että paremmilla, oikeammilla, oman elämän muistoilla. Seurakuntavuodet alkavat olla toden teolla historiaa eikä identiteetti "entisenä uskovaisena" enää ole niin voimakas kuin ennen. Toki menneisyys yhä muistuttaa itsestään. Itse törmäsin vähän aikaa sitten yllättäen kotiseurakuntani nuortentoiminnan painettuun viikko-ohjelmaan, joka ei paljoa näyttänyt muuttuneen omista seurakuntanuoren ajoistani. Lukeminen teki yllättävän kipeää. Tuli halu ravistella itseään hereille kuin painajaisunesta: onneksi en enää ole tuolla. Toivottavasti muutkin pääsevät pois, ne jotka poispääsyä haluavat. Kaikki eivät halua, ja tulkoot he omalla uskollaan autuaiksi, niin kielletty kuin tämä oppi viideläisessä taustayhteisössäni olikin.
Moni kommentoijistamme on sanonut samastuneensa kokemuksiimme, tunnistaneensa ahdistuksestamme omansa ja peräti epäilleensä tulevansa samasta seurakunnasta. Viimeksi mainittu on ollut samaan aikaan hupaisa ja pelottava huomio, sillä näitä "samalta suunnalta tulevia" on löytynyt usealta eri puolelta Suomea! Lisäksi on ollut monia kommentoijia, jotka ovat moittineet meitä katkeruudesta, epäilleet muinaisen vakaumuksemme aitoutta ja vakuuttaneet kokemustemme olevan harvinaisia poikkeuksia. Oli miten oli, vuosien varrella on käyty mielenkiintoisia keskusteluja sekä blogissa että sähköpostitse. Kiitos niistä kaikista.
Saastaisen huoneen taival taitaa joka tapauksessa olla lopussa. Uutta kirjoitettavaa ei enää oikein löydy, ei myöskään kirjoittamisen tarvetta. Jätämme valmiit kirjoitukset näkyviin tänne nettiin; toivotaan, että niistä löytyy apua etsivälle. Luomme jossain vaiheessa myös uuden sähköpostiosoitteen (vanhat tunnukset lakkasivat toimimasta, älkää siis kirjoittako enää sinne - ja pahoittelut, jos joku on jäänyt meiltä viestiä vaille, se johtuu teknisistä häslingeistä.) Jatkamme siis mielellämme kirjeenvaihtoa ja aloitamme uusia uskovais- ja uskomisteemoista, vaikka tätä blogia ei enää päivitetäkään. Tai ei päivitetä ainakaan toistaiseksi, ennen kuin uutta tarvetta ilmenee - jos ilmenee.
On siis aika kiittää teitä kaikkia yhteisistä vuosista ja toivottaa rauhallista, riehakasta tai muuten vain mukavaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2010 kaikille lukijoillemme! Vitkastelimme tämän jäähyväisviestin kanssa pitkään, miettien, olisiko sittenkin vielä jotain, mistä jutunjuurta löytäisimme...Ja jos on, niin sitten palataan. Muissa tapauksissa toivomme, että aiemmat jutut sekä viihdyttävät että rohkaisevat vanhoja ja uusia lukijoita.
Pyritään rauhaan kaikkien ihmisten kanssa jos se meistä riippuu, sanoi Paavali. Puhui se siis joskus asiaakin.
Näkemiin, kuulemiin, uusiin tunnelmiin!
-Saastaisen huoneen kirjoittajat-
![]](http://vuodatus.net/images/templates/red/top-right.png)
